Mobilistit Hella Wuolijoki elokuvan teossa
Juha Kaitanen 01.12.2009 15:37

Perjantaina 27. marraskuuta Turussa Kakolanmäellä kuvattiin Hella Wuolijoen elämään liittyvää elokuvaa. Elokuvan tuottaa Snapper Films Oy. Ohjaajana toimii Juha Wuolijoki - Sulo Wuolijoen sukulainen. Sulo taasen oli virolaissyntyisen Hellan (vuoteen 1908 Ella Maria Murrik) suomalainen aviomies. Hella Wuolijoki oli mm. kirjailija, vakooja, kansanedusta ja Yleisradion pääjohtaja. Viimeksimainitussa virassa Hella särki vasaralla Hiski Salomaan Lännenlokari äänilevyn kesken radio-ohjelman. Onneksi Pekka Tiilikainen ei kuitenkaan viimeistä Lännenlokari äänilevyä Hellan vasaran alle laittanut, vaan saamme yhä nauttia tämän mainion kuplettilaulajan tästäkin hengentuotteesta.

Turun Seudun Mobilistit ry:n jäsenistöstä Bror Fjäder (Ford A Sport Coupe vm 1928), Juha Kaitanen (Reo Model G vm 1926), Markku Sirkkilä (Chevrolet 2D Sedan vm 1929), Eero Virta (Volvo ka vm 1936) ja Pertti Virtanen (Buick 4D Sedan vm 1937) kokoontuivat Kakolanmäelle noin yhden aikaan. Turun Automuseosta/Reino Rosten oli meidän viiden auton jatkoksi tuotu kolme "ei-ajokunnossa" olevaa 1930-lukuista henkilövaunua; BMW, Ford Junior ja Austin. Puvustamon ja maskeerauksen kautta päädyimme odottamaan kuvausten alkamista Kakolan ruokasaliin. Muita avustajia oli kertynyt paikalle 50-60. Myös heidät oli puettu, kammattu ja maskeerattu ajan hengen mukaisesti.

Ja odotusta riittikin. Ehdimme syödä voileipiä ja keksejä moneen kertaan kahvin kanssa. Söimme myös Janssonin kiusausta alkuillasta. Välillä kävimme siirtämässä autojamme 10 metriä taaksepäin ja sitten vielä metri eteenpäin. Hella haettiin vankilasta Pertin Buickilla. Tätä kohtausta harjoiteltiin ja kuvattiin loputtoman tuntuisesti. Palokunta ruiskutti vettä niin ajoneuvojen kuin "Katajanokan" vankilan edessä kävelevien helsinkiläisten ylle. Välillä kylmästä siniset ajajat ja jalankulkijat kävivät lämmittelemässä sisätiloissa. Omalle osalle tuli viedä Hella Wuolijoki vankilaan. Minut puettiin ja maskeerattiin Valtiollisen polisin etsiväksi. Kuvauksiin pääsin osalliseksi 00.30. Onneksi tämä kohtaus saatiin "purkkiin" kahdella otoksella. Muiden osalta kuvaukset jatkuivat 03.00 asti.

Pitkä ja epätietoinen odotus oli käydä hermoille. Siinä ehti miettiä montaa tapaa organisoida kuvauksia ja avustajien käyttöä. Ehkä siinä jotain olisikin tehtävissä, mutta toisaalta elokuvan teko on luovaa toimintaa johon asiaa tuntemattoman on vaikea samaistua. Ulkopuolisesta kaaottiselta näyttävä tilanne onkin suurta luovaa toimintaa, jota voidaan vasta arvioida valmiin tuotteen eli tässä tapauksessa elokuvan kautta tummennetussa näyttämösalissa.

Itselläni ainakin tuntien aikana kertynyt turhautuminen haihtui, kun pääsin ajamaan Hellaa (Tiina Weckström) vankilan portista sisään. Toivottavasti muillekin autonsa elokuvantekoon lainanneille ja itse paikan päällä työtä hartiavoimin tehneille käy samoin. Ajoneuvojen lainaaminen elokuvien ja muiden kulttuuritapahtumien toteutukseen on yksi merkittävä osa harrastuksemme julkitekoa. Toivottavasti lopputulos korvaa kaiken vaivan ja hien, jota siihen olemme uhranneet. Samalla meillä on mainio tilaisuus oppia eri taidelajien työskentelytavoista jotakin ja ehkäpä voimme soveltaa oppeja omaankin toimintaan. Kiitos kaikille automiehille hyvästä panoksesta harrastuksemme eteen.

Kategoriassa: Harrastuksen ilot, haasteet ja pienet murheet

Kommentit

Lisää kommentti